Kenelle?
Sopimuskumppanimme
Afasiakeskus on hyväksytty palveluntuottajiksi mm. Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupungeille ja Kirkkonummen kunnalle. Käytössä on palvelusta/asiakkaan iästä riippuen erilaisia maksusitoumuksia ja palveluseteleitä.
Asiakkaaksi voi tulla myös vakuutusyhtiön ja itse maksavana.
Ole yhteydessä oman asuinalueesi sosiaalityöhön, mikäli olet kiinnostunut palveluistamme.
Afasiakeskus neuvoo mielellään hakemuksiin liittyvissä asioissa.
Sairaudet, jotka ovat erikoisalaamme
- AVH – Aivoverenkiertohäiriö
- Tia-kohtaus – Ohimenevä aivoverenkiertohäiriö
- Aivoinfarkti ja aivoverenvuoto – Pysyvät aivoverenkiertohäiriöt
AVH:n aiheuttama pysyväisseuraus riippuu tukoksen tai vuodon sijainnista, laajuudesta ja saadusta hoidosta. Mikäli vaurio on syntynyt esimerkiksi jalan toiminnasta vastaavalle aivoalueelle, seurauksena on jalan toimintahäiriö (halvaus tai tunnottomuus).
Vaikutuksista tiedonkäsittelyyn
Tiedonkäsittelyyn liittyviä häiriöitä kutsutaan neuropsykologisiksi tai kognitiivisiksi oireiksi.
Tavallisia oireita ovat eriasteiset muistivaikeudet, tarkkaavuuden ja keskittymiskyvyn häiriöt. Aloitekyky voi heikentyä, oman toiminnan suunnittelu ja sujuva eteneminen voi hidastua. Väsymys tulee nopeammin. Nähdyn tai kuullun hahmottamisessa voi olla ongelmaa. Suuntia ja etäisyyksiä voi olla vaikeaa arvioida. Silmän ja käden yhteistyö muuttuu hankalaksi. Neglect-oire on tila, jossa omasta kehosta ja ympäristöstä jää toinen puoli (useimmiten vasen) huomioimatta.
Tunteiden hallinnassa, ilmaisussa ja kokemisessa sekä käyttäytymisessä ilmenevät muutokset voivat olla aivosairauden tai pään vamman jälkeisiä neuropsykologisia oireita. Tämä voi näkyä esimerkiksi ilmeettömyytenä, välinpitämättömyytenä tai huumorintajun muutoksena. Tahdosta riippumattomana oireena voi ilmetä mm. pakkonaurua tai pakkoitkua, nämä ovat kuitenkin suhteellisen harvinaisia. Sen sijaan masennusta ja ahdistuneisuutta ilmenee usein. Oiretiedostuksen puute voi olla hyvinkin haasteellinen vaaratilanteille altistava vaikeus, tällöin sairastunut henkilö ei kykene havaitsemaan ja ymmärtämään omassa toimintakyvyssään tapahtuneita muutoksia vaan pyrkii toimimaan aivan kuten ennen sairautta.
Vaikutuksista kieleen ja puheeseen
Puheen ja kielellisen toiminnan häiriöitä kutsutaan afasiaksi. Afasiassa puheen tuottaminen, puhutun ymmärtäminen, lukeminen, kirjoittaminen ja laskeminenkin voivat vaikeutua.
Afasiaa aiheuttavan aivojen vaurion sijainti on tyypillisesti vasemmalla puolella aivoja ohimolohkossa. Myös vaurio aivojen oikeassa puoliskossa saattaa aiheuttaa kielellisiä vaikeuksia. Aivoverenkiertohäiriöön liittyvät afasiaoireistot jaotellaan karkeasti kahteen luokkaan: sujuviin ja sujumattomiin afasioihin.
Sujuva afasia
Sujuvassa afasiassa puhe saattaa olla vuolasta, mutta epäjohdonmukaista ja siinä usein esiintyy vääriä sanoja. Vaikeimmillaan puhe voi koostua lähes yksinomaan tunnistamattomista sanoista, eli jargonista. Tällöin puhe saattaa muistuttaa henkilön omaa kieltä, mutta tarkemmin kuunneltaessa voidaan huomata sanojen olevan tunnistamattomia. Henkilö saattaa tiedostaa huonosti puheentuoton vaikeutensa ja tympääntyä ympäröivien ihmisten pyytäessä toistoa. Sujuvissa afasioissa potilaan kyky ymmärtää muiden ihmisten puhetta on myös tyypillisesti alentunut. Yleisin sujuva afasiamuoto on nimeltään Wernicken afasia.
Sujumaton afasia
Sujumattomassa afasiassa henkilön on vaikea saada tuotettua puhetta. Puheentuotto on hidasta ja siinä on epäröintiä ja taukoja. Henkilö saattaa tuottaa tavoittelemaansa sanaa muistuttavia sanoja. Lauseet tökkivät tai jäävät kesken kadonnutta sanaa miettiessä. Puhe saattaa olla kieliopillisesti vääristynyttä. Puheen korvaaminen kirjoittamalla on vaikeaa. Yleisin sujumaton afasiamuoto on Brocan afasia.
Aivojen vaurio voi aiheuttaa myös puheentuoton tai nielemisen häiriöitä, joiden taustalla ei ole kielellinen häiriö vaan puheeseen vaadittavien kasvojen, suun, nielun ja hengityselimistön liikkeiden häiriö. Tällöin kyseessä on puheen liiketoimintojen häiriö, apraksia.
Vaikutuksista liikkumiseen
Apraksia tarkoittaa tahdonalaisten liikkeiden suorittamisen vaikeutta. Edellä oli jo kerrottu apraksiasta puheen yhteydessä. Aparaksia ilmenee mm. kömpelyytenä, väärinä liikesarjoina tai vaikeuksina käyttää tuttuja esineitä. Myös kävelyssä voi esiintyä apraksiaa.
Henkilö ei esimerkiksi pysty kampaamaan hiuksiaan, pukemaan tai ajamaan partaansa. Hän käyttää esineitä väärin ja yrittää mahdollisesti syödä vaikkapa keittoa haarukalla. Apraksiassa ei välttämätä ole halvausoireita lainkaan.
Toispuolihalvaus
AVH:n yleisin ja näkyvin oire on aivovaurion vastakkaisella puolella oleva kehon osittainen (hemipareesi) tai täydellinen toispuoleinen halvaus (hemiplegia). Syy on liikehermoratojen vaurioituminen, jolloin lihakset eivät saa aivoilta toimintakäskyä tai impulssien kulku aivoihin on estynyt. Halvausoireisiin liittyy usein erilaisia tuntohäiriöitä, useimmiten tunnon heikkenemistä tai kihelmöintiä.
Toispuolihalvauksessa lihasten jänteys muuttuu, aluksi lihakset ovat veltot. Myöhemmin lihaksiin voi kehittyä liiallista jänteyttä, spastisuutta.
Spastisuus on tahatonta lihasjänteyttä, jota sairastuneen on vaikea tai lähes mahdotonta itse kontrolloida. Se tuntuu vastuksena raajaa liikutettaessa ja se vaikeuttaa normaalia liikkeen suorittamista. Spastisuutta lisäävät mm. haukotus, pelko, kylmä, väsyminen ja liiallinen ponnistelu. Spastisuus voi myöhemmin aiheuttaa niveliin liikerajoitusta.
TIA
TIA-kohtaus aiheutuu aivovaltimon hetkellisestä tukkeutumisesta, mutta se ei aiheuta aivoihin pysyvää vauriota. TIA:n oireet ovat samanlaisia kuin aivoinfarktissa, mutta menevät nopeasti ohi. Oireet kestävät tyypillisimmin alle tunnin.
Näitä oireita ovat:
- Toisen puolen ylä- tai alaraajan ohimenevä heikkous
- Toisen kasvopuoliskon alaosan halvausoire (esimerkiksi toinen suupieli roikkuu)
- Vaikeus puhua tai ymmärtää puhetta
- Toisen silmän näön hämärtyminen
- Huimaus, johon liittyy näkeminen kahtena (kaksoiskuvat), nielemisvaikeus tai vaikeus muodostaa sanoja.
- Pelkkä äkillinen huimaus ei viittaa verenkiertohäiriöön. Tia-kohtaukseen ei liity päänsärky eikä se yleensä aiheuta kipuja.
Ensimmäistä TIA-kohtausta voi pitää varoituksena ja hoitoon onkin hakeuduttava välittömästi, vaikka oireet olisivat jo menneet ohi. Ensimmäisen TIA:n saaneista joka kymmenes saa aivoinfarktin viikon kuluessa kohtauksesta ja tämän vuoksi TIA vaatii kiireellistä syiden selvittelyä ja hoitoa.
Aivoinfarkti
Aivoinfarkti syntyy, kun verihyytymä tukkii aivovaltimon. Kun aivovaltimo tukkeutuu, sen ympärillä oleva aivokudos ei saa enää happea. Muutamien tuntien sisällä aivokudos vaurioituu pysyvästi ja menee kuolioon eli syntyy infarkti. Vaurio on tällöin pysyvä.
Aivohalvauksen yleisin syy on aivovaltimon veritulppa. Sen syynä on yleensä valtimoiden kovettumatauti eli ateroskleroosi, sama tauti, joka aiheuttaa sepelvaltimotautia. Sydän- ja aivoinfarktilla onkin yhteiset riskitekijät, joista tärkeimmät ovat ikä, diabetes, tupakointi, keskivartalolihavuus, liiallinen alkoholin käyttö, suurentunut veren kolesterolipitoisuus ja kohonnut verenpaine.
Noin neljännes aivoinfarkteista syntyy sydämestä lähtöisin olevasta verihyytymästä. Tällöin verihyytymä kulkeutuu veren mukana valtimoita pitkin, kunnes kiilautuu johonkin aivovaltimon haaraan. Yleisin taustatekijä tähän on sydämen rytmihäiriö, eteisvärinä.
Joskus aivoinfarktin syytä ei saada tarkoistakaan tutkimuksista huolimatta selville.
Aivoverenvuoto
Aivoverenvuodossa valtimosuoni repeää, jolloin veri vuotaa joko aivoaineeseen (ICH) tai lukinkalvon alaiseen tilaan (SAV) aiheuttaen kudosvaurioita.
ICH:n yleisin syy on verenpaine, joka vuosien mittaan aiheuttaa muutoksia aivovaltimoiden seinämiin. Toinen yleinen syy on runsas alkoholin käyttö.
SAV:n aiheuttaa useimmiten aivojen pinnalla olevan valtimon synnynnäisen pullistuman (aneurysman) repeäminen.
Muita aivoverenvuodon aiheuttajia ovat mm. aivovammat ja krooninen kovakalvonalainen vuoto. Kroonisen kovakalvonalaisen vuodon saa tyypillisesti ikääntynyt henkilö, jolla on verenohennuslääkitys ja aiempi päävamma (esim. kaatumisen seurauksena).
Aivoverenvuodon ensioireita ovat usein päänsärky, pahoinvointi ja tajunnan tason lasku.
Muita sairauksia, jotka aiheuttavat vastaavia haittoja/seurauksia….
Aivovammat
Päähän kohdistuva ulkoinen voima (isku, hidastuvuus tai lävistävä esine) voi aiheuttaa hyvin erilaiset seuraukset riippuen sen suunnasta, voimakkuudesta ja kallon ja aivojen ominaisuuksista. Lähes jokainen tietää aivotärähdyksen- lievä aivovamma, josta toivutaan täysin päivien tai viikkojen kuluessa.
Aivovammasta puhutaan, jos yksi tai useampi seuraavista ehdoista täyttyy:
- Minkä tahansa mittainen tajuttomuus pään vamman yhteydessä
- Millainen tahansa muistinmenetys, joka koskee vammaa välittömästi edeltäneitä tai seuraavia tapahtumia
- Mikä tahansa henkisen toimintakyvyn muutos (esim. sekavuus, uneliaisuus, ajan tai paikan tajun häiriö) vamman yhteydessä
- Mikä tahansa neurologinen oire, joko ohimenevä tai pysyvä
- Aivojen kuvantamistutkimuksessa näkyvä jälki vammasta
Aivovammat luokitellaan vaikeusasteen mukaan. Vamman syntymisessä on erilaisia vaiheita.
Päähän kohdistuva ulkoinen voima aiheuttaa ensin välittömän aivovamman. Tällaisia ovat mm. aivojen pinnan aivoruhjeet, aivokudoksen ulkopuoliset aivoverenvuodot, kallonmurtumat ja lävistävät vammat sekä niin sanottu diffuusi aksonivaurio (DAI).
Tämä välittömästi (minuuttien kuluessa) iskun jälkeen muodostuva aivokudoksen vaurio saattaa aiheuttaa esimerkiksi kouristuskohtauksen, syvän tajuttomuuden tai toispuolisen raajaheikkouden. Joskus tajunnantaso voi olla alkuvaiheessa hyvä, mutta voimistuva päänsärky tai jatkuva oksentelu ovat merkkejä aivoverenvuodon aiheuttamasta aivopaineen noususta.
Seuraavien tuntien ja päivien kuluessa tilanne saattaa vielä merkittävästi pahentua, jos välittömän vamman seurauksena aivoihin syntyy lisävaurioita. Aivovammojen akuuttihoidossa pyritään erityisesti estämään lisävaurioiden syntyminen – välitön primaarivaurio on jo tapahtunut vammautumisen hetkellä eikä enää välttämättä korjaannu, mutta lisävauriot ovat usein vaarallisempia.
Suomessa noin 1000 potilasta menehtyy vuosittain aivovamman seurauksena, useimmat ennen sairaalaan ehtimistään. Sairaalassa hoidetuista potilaista valtaosa selviää. Aivovammojen jälkitilat ovat hyvin yksilöllisiä, osa potilaista tarvitsee pitkäaikaisesti kuntouttavaa toimintaa sekä vertaistukea.
Aivokasvain
Aivoissa tai selkäytimessä olevia kasvaimia todetaan n. 1000 vuodessa.
Yleisin hyvänlaatuinen kasvain, meningeooma, on lähtöisin aivokalvoilta.
Yleisin syöpäkasvain, gliooma, saa alkunsa aivojen tukisolukosta. Glioomia on useita eri tyyppejä, jotka voivat käyttäytyä hyvinkin eri tavoin. Keskushermoston kasvainten syntyyn ei voi itse omilla elämäntavoillaan vaikuttaa eikä myöskään tiedetä tapaa ehkäistä niitä. Kasvaimet eivät ole perinnöllisiä.
Kasvainten aiheuttamat oireet vaihtelevat sen mukaan, missä keskushermoston osassa ne sijaitsevat. Ensioire voi olla mm. epileptinen kouristuskohtaus, halvausoire tai päänsärky. Kasvaimiin voi liittyä myös psyykkisiä oireita ja käytöksen muutoksia.
Leikkaus on keskushermoston kasvainten ensisijainen hoito, tavoitteena on poistaa kasvain kokonaan. Välillä on tyydyttävä kasvaimen osapoistoon, jos esim. sen sijainti on hankala tai kasvain on suuri. Lisäksi käytetään sädehoitoa, solunsalpaajalääkkeitä ja kortisonihoitoa.
Lääkehoidon lisäksi tarvitaan useimmiten kuntoutusta: fysioterapiaa, toimintaterapiaa, puheterapiaa ja neuropsykologin arviota. Kuntoutuksen tarve arvioidaan tapauskohtaisesti.
Aivoissa tai selkäytimessä olevia kasvaimia todetaan n. 1000 vuodessa.
Yleisin hyvänlaatuinen kasvain, meningeooma, on lähtöisin aivokalvoilta.
Yleisin syöpäkasvain, gliooma, saa alkunsa aivojen tukisolukosta. Glioomia on useita eri tyyppejä, jotka voivat käyttäytyä hyvinkin eri tavoin. Keskushermoston kasvainten syntyyn ei voi itse omilla elämäntavoillaan vaikuttaa eikä myöskään tiedetä tapaa ehkäistä niitä. Kasvaimet eivät ole perinnöllisiä.
Kasvainten aiheuttamat oireet vaihtelevat sen mukaan, missä keskushermoston osassa ne sijaitsevat. Ensioire voi olla mm. epileptinen kouristuskohtaus, halvausoire tai päänsärky. Kasvaimiin voi liittyä myös psyykkisiä oireita ja käytöksen muutoksia.
Leikkaus on keskushermoston kasvainten ensisijainen hoito, tavoitteena on poistaa kasvain kokonaan. Välillä on tyydyttävä kasvaimen osapoistoon, jos esim. sen sijainti on hankala tai kasvain on suuri. Lisäksi käytetään sädehoitoa, solunsalpaajalääkkeitä ja kortisonihoitoa.
Lääkehoidon lisäksi tarvitaan useimmiten kuntoutusta: fysioterapiaa, toimintaterapiaa, puheterapiaa ja neuropsykologin arviota. Kuntoutuksen tarve arvioidaan tapauskohtaisesti.
Muut neurologiset sairaudet
Muita neurologisia sairauksia, jotka aiheuttavat toimintakyvyn, liikkumisen, kehonhallinnan ja puhumisen vaikeuksia ovat esimerkiksi epilepsia, Parkinsonin tauti ja MS-tauti.
Epilepsia on aivojen sähkötoiminnassa oleva häiriö, joka ilmenee kohtauksittain. Epilepsiaa voivat aiheuttaa kaikki vauriot tai sairaudet, jotka häiritsevät aivojen rakennetta tai toimintaa. Epilepsia voi siis olla seurausta esim. AVH-tapahtumasta. Kaikilla potilailla ei löydy selvää yksittäistä syytä epilepsialle ja onkin arveltu, että syitä epilepsialle on jopa satoja.
Parkinsonin taudin ja MS-taudin tietyissä vaiheissa on puutoksia mm. kehonhallinnassa
Päivätoiminnalla voidaan mm. parantaa fyysistä suorituskykyä, tasapainoa ja nivelten liikkuvuutta ja lihasvoimaa. Puheryhmistä voi olla apua mm. ääneen ja nielemiseen liittyvien ongelmien hoidossa.
Harvinaiset sairaudet
On olemassa myös harvinaisia neurologisia sairauksia, jotka aiheuttavat saman tyyppisiä seurauksia, kuin AVH-sairaudet (Esim. Cadasil-tauti tai erilaiset ataksiat). Päivätoimintaan on tervetullut osallistumaan, jos voimme toiminnallamme olla avuksi sairastuneen henkilön toimintakyvyn ylläpitämiseen ja kohentumiseen.