Afasiakeskus

Vipusentie 3, 00610 Helsinki 044-7777 600
Päiväkuntoutus 044-7777 601
Villa Afasia 044-7777 603
Fax 09-774 1031

Uudenmaan AVH-yhdistys 040-540 8884


background

Afasiakeskus

Aivohalvaukseen sairastuneiden palvelukeskuksessa toimii sekä Suomen Afasiasäätiö että Uudenmaan AVH-yhdistys ry.

Afasiakeskus

Aivohalvaukseen sairastuneiden palvelukeskuksessa toimii sekä Suomen Afasiasäätiö että Uudenmaan AVH-yhdistys ry.

Säätiön historia

Suomen Afasiasäätiö ja Villa Afasia

Vaikka afasiayhdistyksen toiminta oli vilkasta 1970-luvulla, toiminta ei yhdistyksen pitkäaikaisen puheenjohtajan, neurologi Arto Nuutilan mielestä antanut sairastuneille ja omaisille sellaista tukea, jota he tarvitsivat. Oman palvelukeskuksen perustaminen tuntui välttämättömältä. Yhdistysten luonteeseen kuuluu, että hallituksen jäsenet vaihtuvat, eivätkä suuret taloudelliset vastuut sovellu kovin hyvin yhdistysten kannettaviksi. Tästä syystä Nuutila teki syksyllä 1984 aloitteen säätiön perustamisesta, jotta se ottaisi vastuulleen toiminnan kehittämisen ja ennen kaikkea oman toimipaikan hankkimisen. Suunnitelma näytti pysähtyvän siihen, ettei käytettävissä ollut peruspääomaa, joka tarvitaan säätiön perustamiseen. Asiassa päästiin eteenpäin kun Evald Pesari lahjoitti vuonna 1985 peruspääomaan tarvittavan summan. Nuutila otti tehtäväkseen suunnitelman kehittämisen ja myöhemmin Aivohalvaukseen sairastuneiden palvelukeskuksen toteuttamisen.

 

Afasiasäätiön lääkinnällisen ja sosiaalisen työn päämäärä on auttaa sairastuneita tyydyttävään ja ihmisarvoiseen elämään. Vuonna 1986 perustettiin Afasiakeskus ”Villa Afasia”, joka toimi kesäkuuhun 1998 Vuosaaressa Helsingin kaupungilta vuokratussa kiinteistössä.

 

Rakennushanke, josta oli päätetty vuonna 1984 valmistui kesäkuussa 1998. Toiminta aloitettiin elokuussa siinä mitassa, että rakennus voitiin ottaa käyttöön.

Suunnitelmia ja luonnoksia

Ensimmäinen arkkitehdin laatima luonnos valmistui 1985 Vuosaareen entisen Villa Afasian viereen. Rakennuksen sijoittamisesta oli sovittu suullisesti kaupungin kanssa. Kirjallista sopimusta maankäytöstä ei kuitenkaan ollut. Helsingin mielenkiinto Vuosaaren asuntorakentamiseen lisääntyi vuosikymmenen puolivälissä siinä määrin, että se perusti erityisen Vuosaari-toimikunnan, joka varsin pian ilmoitti Suomen Afasiasäätiölle, että kaikki aikaisemmat Vuosaarta koskevat suunnitelmat muuttuvat eikä Villa Afasian laajennus alueelle enää tule kysymykseen.

 

Korvaukseksi säätiölle osoitettiin uusi tontti Porslahdenkujalta. Tällekin tontille arkkitehti luonnosteli rakennuksen. Merenrantatontin menetyksen jälkeen Vuosaari ei enää alueena tuntunut kiinnostavalta. Se sijaitsi maantieteellisesti syrjässä ja siten pitkien kuljetusmatkojen takana, olihan päiväkuntoutus sen keskeisin toiminta.

 

Saimme tietää, että vanhoille raitiovaunuhalleille etsitään uutta käyttöä ja meiltä tiedusteltiin niiden soveltuvuutta palvelukeskuksellemme. Panostimme suunnitteluun ja arkkitehti Jari Häkkäsen suunnittelemaa keskusta pidettiin poikkeuksellisen onnistuneena ja sisätiloiltaan käyttökelpoisena. Asian myöhemmästä käsittelystä ei ole tarkkaa tietoa. Rakennus osoitettiin kuitenkin muuhun käyttöön.

 

Seuraavaksi Eriksson Arkkitehdit Oy laati suunnitelman Auroran sairaalan alueella sijaitsevan rakennuksen korjauksista. Suunnitelmat olivat pitkällä, kunnes saimme taas tietää, ettemme saisi tätäkään rakennusta käyttöömme. Olimme itse jälleen innostuneita suunnitelmasta.

 

Seuraavassa vaiheessa saimme käyttöömme Koskelassa sijaitsevan suuren tontin, joka alunperin oli varattu Käpylän kuntoutuskeskukselle. Tontti oli varattu meille ainoastaan vuoden. Aika oli liian lyhyt, jotta olisimme saaneet valmiiksi uudet rakennussuunnitelmat, ehtineet järjestää rahoituksen ja rakentamisen. Jatkoa tontinvaraukselle emme saaneet ja välittömästi varausajan jälkeen alueelle rakennettiin asuntoja.

 

Tämän jälkeen saimme tutkittavaksi päiväkodin Pohjois-Helsingistä. Tutkimuksissa paljastui, että rakenteet olivat homehtuneet ja korjauskustannukset olisivat nousseet lopputulokseen nähden liian suuriksi.

 

Seuraavaksi suunniteltiin Koskelan sairaalan alueella olevan asuntorakennuksen muutostöitä, jonka Helsingin kaupunki olisi antanut käyttöömme. Laskelmat osoittivat kuitenkin, että käyttötavan muuttaminen olisi tullut erittäin kalliiksi ja lopputulos olisi jäänyt huonoksi.

Käpylä, Vipusentie 3

Vihdoin vuonna 1995 kaupunkisuunnitteluvirasto osoitti Käpylästä nykyisen tontin, jonka rakentamiseen ei ollut estettä. Asiat mutkistuivat kuitenkin jälleen alueen asukkaiden valitettua rakennuskaavasta. Arkkitehti Jarin Häkkänen oli alusta lähtien tehnyt tiivistä yhteistyötä julkisivulautakunnan kanssa, jotta rakennus sopeutuisi mahdollisimman hyvin alueelle. Niinpä suunnitelmiin ei tarvinnut tehdä pienintäkään muutosta. Kuitenkin kaikki valitusasteet käytiin läpi. Vihdoin toukokuussa 1997 saimme Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen, jossa vahvistettiin, ettei rakentamiselle ole estettä.

 

Päätös saapui niin myöhään keväällä 1997, että töiden aloittaminen uhkasi siirtyä syksyyn, sillä jo aikaisemmin neuvotellut suunnittelu- ja urakkasopimukset oli neuvoteltava uudelleen. Valitusten aikana maamme rakennustoiminta oli lisääntynyt siinä määrin, että louhintaurakan suorittajaa oli vaikea löytää. Koska talvirakentaminen on kallista, harkittiin rakennustöiden siirtymistä vielä vuodella. Louhinta onnistuttiin kuitenkin aloittamaan juhannuksen jälkeen ja peruskiven muurausta päästiin viettämään 11.9.1997.


Afasiakeskus © by Atkpiste